Rotu

Millainen on Do Khyi eli tiibetinmastiffi?

Rotu on hitaasti kehittyvä ja monella tavalla alkukantainen. Sen olemus on vaikuttava, arvokas ja eleetön. Sillä on paljon sellaisia vaistoja ja käyttäytymistapoja, jotka ovat jo hävinneet pidemmälle jalostetuilta koirilta. Esimerkiksi nartuilla on juoksu vain kerran vuodessa. Rotu on hitaasti kehittyvä, nartut kehittyvät valmiiksi vasta 2–3 vuotiaina ja urokset aikaisintaan 4-vuotiaina. Rotumääritelmän mukaan koko on uroksilla >66cm  ja nartuilla >61 cm. Käytännössä koot vaihtelevat sukujen ja kunkin kasvattajan painotuksen mukaan, narttu voi painaa noin 30-50kg ja uros vastaavasti n. 40-60kg riippuen lähtökohdista.

Lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla. Näin ollen rodun jalostukseen käytettävillä koirilla tulee olla virallinen lonkka- ja kyynärkuvauslausunto sekä lisäksi virallinen silmätarkastuslausunto. Jalostukseen käytettävän koiran tulee rakenteeltaan soveltua siihen käyttötarkoitukseen, mihin rotu on jalostettu. Koiralla ei saa olla merkkejä sairaudesta tai hengitys- tai liikkumisvaikeuksista.
Lisätietoa rodussa esiintyvistä sairauksista osiossa jalostus sekä jalostuksen tavoiteohjelmassa.

Tiibetinmastiffi ei ole "helppo koira", vaan maineensa mukaisesti itsenäinen. Luonteeltaan tiibetinmastiffi on pidättyväinen, rohkea ja säyseä, jopa leikkisä, mutta vartiointitehtävissään lahjomaton. Karskiudestaan sekä suojeluvaistostaan huolimatta tiibetinmastiffi on hyvin hellä omaa perhettään kohtaan. Se saattaa toisinaan vaikuttaa välinpitämättömältä ja etäiseltä, mutta sillä tuntuu olevan kyky ymmärtää ihmistä.

Tiibetinmastiffin kanssa voi harrastaa eri lajeja, mutta kilpailuun niistä ei ole, motivointi ja erityisesti motivaation säilyttäminen toistoissa on haastavaa. Tiibetinmastiffi vaatii silti asianmukaisen tapakasvatuksen, koulutuksen ja käsittelyyn totuttamisen. Nuorilla koirilla on jonkin verran miellyttämisenhalua, mutta vanhemmiten sekin vähä katoaa. Tiibetinmastiffi on uskollinen ja omistautuva, mutta ei osoita sitä liehakoimalla. Esim. kun omistaja tulee kotiin, ei koira välttämättä säntää tervehtimään innostuneesti, vaan heilauttaa hieman häntää vahtipaikallaan. Tätäkin tiibetiläistä rotua on kuvailtu hyvin kissamaiseksi.

Muinaiset matkalaiset kuvasivat aikoinaan tiibetinmastiffia - tosin ehkä vastoin parempaa tietoa - aasin kokoiseksi, "tiikerin kanssa risteytetyksi", uskaliaaksi ja hurjaksi koiraksi. Se mainittiin lahjomattomaksi ja ehdottomaksi vartijaksi. Alkuperäisillä alueilla tiibetinmastiffit ovat vapaana vartioivia koiria, jotka työskentelevät pareissa/laumoissa, tekevät päätöksensä itsenäisesti, ja joiden reviiri on laaja. Meidän yhteiskuntamme vaatimukset ovat kuitenkin toisenlaiset.

Suomessa tiibetinmastiffi tarvitsee aidatun alueen, josta se tavallisesti valitsee hyvän tarkkailupaikan, valvoen, että mitään yllättävää ei pääse tapahtumaan. Jos se voi jostakin rauhallisesta nurkasta koko ajan varmistua siitä, että kaikki on järjestyksessä, se makaa rauhallisena, näennäisen välinpitämättömänä jopa tuntikausia, jos sen isäntä ei muuta olinpaikkaansa. Aidattu alue on välttämätön, koska koirat ottavat mielellään hyvin laajan reviirin, eli karkaavat. Reviirin muodostaa yleensä kotipiha, mutta sellaiseksi voi muodostua esim. nuotiopaikka, jos siellä on tovi istuttu ja paistettu makkaraa, tai lenkkipolku joka kierretään joka ilta. Reviiri vaikuttaa selkeimmin vahtimisen intensiteettiin ja koiran itsevarmuuteen.

Reviirillä konfliktia ei vältellä tilanteessa jonka koira/lauma kokee uhkaavaksi. Normaalit uhan karkoitusmenetelmät ovat silti käytössä, eli haukkuminen, murina ja valehyökkäys. Reviirinsä ulkopuolella tiibetinmastiffi on usein säyseä, ei tunne tarvetta hallita tilanteita, eikä reagoi pieniin ärsykkeisiin. Reviirin ulkopuolella varoittavia signaaleita näytetään pidempään ja konfliktia pyritään välttämään. Reagointikynnys on korkeampi kuin monella muulla laumanvartijarodulla. Tiibetinmastiffi ei pidä kerrostaloasunnoista eikä suljetuista tiloista. Vahtiviettiään se toteuttaa mm. haukkumalla kaikissa reviirikseen kokemissaan paikoissa. Se viihtyy hyvin ulkona talvellakin. Sen karvapeitteen tulee olla karkeahko, paksu ja tiheä, hyvin likaa ja kosteutta hylkivä, eikä lumikaan siihen hevin tartu. Karvan laatu on tärkeämpi kuin määrä. Hoidoksi riittää kunnon harjaus, ja perinpohjainen kampaaminen etenkin keväällä karvanlähdön aikaan. Karvaa vaihdetaan vain kerran vuodessa, mutta silloin sitäkin perusteellisemmin. Tiibetinmastiffi voi olla väritykseltään musta tai sininen punaruskein merkein, kokonaan musta tai sininen, soopeli tai kullanvärinen.

Lähteet: TM esite (-07 ja -12), Anu ja Jussi Lehtinen: Tiibetinmastiffi
Kuvat: Niina Ellonen, Silja Liukkonen, Riikka Siuko ja Elina Erkkilä